FRIDAY, IT'S WEEKEND

Kansalaiset eipä ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua.  Huomaa taas kuinka koulu alkaa viemään enemmän aikaa iltaisin mitä pidemmälle/loppupäähän jaksoa mennään. Ensiviikolla olisi jo ensimmäisen koe: Mielenterveys- ja päideasiakkaan ohjaus, joo sitä käydään myös vanhustyössä. Vanhuksissa on myöskin alkoholisteja ja mielenterveys ihmisiä. Sitten ensiviikolla olisi toimintatuokio vanhuksilla päiväkeskuksessa, luvassa olisi nimileikki ja tietovisa ja lähihoitajan alan esittely vanhalla ylä-astella Palokassa.

Viikko on mennyt ihan hyvin, huomaa taas, että viikolla on käyty aikamoinen tunnesgaala, iloa, masennusta, päähän ottoa, yms.Mutta taas on yksi kouluviikko saapunut päätökseen ja vklp voi alkaa.

Keskiviikkona oli se LOP-koe ja en päässyt läpi kumpaakaan, teoriaa tai lääkelaskuja. Molemmat jäi pisteestä kiinni, että olisin saanut läpi ja ne virheet oli selviä. Paniikissa yritin lukea tehtävänantoja ja kun en ollut lukenut/harjoitellut siihen kokeeseen ollenkaan. Lääkelaskuissa virhe oli se, että vastasin 0.02 vaikka vastaus oli 0.2. Pohdin sitä pitkään, mut lopulta mut sekotti mikrogramma. Ainiin, sitten on vielä suunhoidon tentti. Tänään olis suunhoidon käytännön tunti ja meitä ei ollut kuin neljä oppilasta + opettaja. Mutta meillä on pieni ryhmä ja moni oli kipeenä. 

Minä tietenkin jouduin potilaaks ja loput sörkki mun suuta erilaisilla  aineilla ja tuffereilla, hammasharjoilla yms.

Mut jatkoa tästä viikosta, kävin salilla torstaina ja tulipa siitä ihana olo, kun oli päässyt purkamaan paineita ja hermoja hieman. Käytiin siis katsomassa iskää siellä peurungassa ja tänään hän tuli kotia. Eltsu laitto torstaina viestiä, voinko mennä syömään hänen kanssaan ja lupasin soittaa kun pääsen syömään, mutta minun muisti on yhtä yhyt kuin kananlento ja olen monta kertaa unohtanut soittaa hänelle, joten nyt kirjoitin käteen ja muistin soittaa, mut sit sillä oli puhelin kiinni :D

Viikonloppuna olis tarkoitus lähteä eltsun kanssa uimaan ja kirppikselle, siis huomenna. Sunnuntain pyhittäisin kouluhommille kokonaan ja varmaan tuon lauantai-illan, tosin täytyy jompana kumpana päivänä käydä papan äidillä kylässä yhtä koulutehtävää varten, asiakashaastattelu. Tein jo yhden keväällä ja tismalleen samalla kurssilla, mutta se oli Kotihoidon kurssi 10 ov (opintoviikkoa ( 1ov vastaa 40h)), jonka työharjoittelun kävin nytten viimejaksolla. Opettaja kyllä tietää, että  me tuolta samalta kurssilta ollaan tehty mutta kuulemma kertaus on opintojen äiti., niinhän sitä kyllä sanotaan.

Pari kaveria pyyti baariin, mutta olen ensvklp lähössä kaverin syndejä viettämään jkl yöhön, joten taidan tältä vklp säästää rahani ja kuntoilla ja olla tunnollinen opiskelija. 

Yök, onpas makeaa Koskenkorva pure lime. ( kait se joku mix on, kun ei se siideriäkään ole.)

Sol on parempaa!

Tässä eilen kaivelin taas laatikoitani ja löysin muutaman korun, joita en ole pitänyt pitkään aikaan. Laitan kuvan tuohon alas; ensimmäinen koru on tehty itse ---> vanha ketju ja jostain mummon kätköstä löydetty kellokoru, keskimmäisen on ostanut kummitäti, kun olin pieni. Se helisee kivasti :), viimenen on hannun vaakuna kalevalakoru, sain sen mummolta kun se ei jaksa pitää sitä, kun se painaa niin paljon. Minusta se on hieno ja se on ollut siihenaikaan arvokas, kun se työnantajaltaan sai sellaisen. Pienenä pidin siitä kovasti, ja arvostan sitä, että hän sen minulle nytten antoi. Tuollaisen kellon myös löysin ja olisin sen tänään käteen laittanut, mutta siitä oli patteri loppunut :/

Auki kahden viikon sisällä on muutto toivakkaan ---> työharjoittelu alkaa taas ja sain puolet palkallisena.

Kaipaan jo sitä maalaismaisemaa ja sitä luonnonrauhaa, kaukana pärisevistä jkl liikenteestä, kauheista spurguista yms.

Tänään kävin koulun jälkeen kaupassa ja samalla hain hennan kirjastolta ja erehdyin menemään reseptikirjojen luokse, voi taivas mitä ruokia. Nälkähän siinä tuli, vaikka melkein juuri syönyt olin.

Sain  entiseltä työkaveriltani tässä kaksiviikkoa sitten aivan ihanan lahjan, sellaisen perhosen muotoisen metallilyhdyn ja säästöpossun missä luki kiitos! Hän oli työharjoittelupaikassani kotihoidossa ja vaikka hän ei ollut ohjaajani, hän otti minut "siipien suojaansa". Tultiin ensimmäisestä päivästä heti toimeen ja vaistosin että siihen ihmiseen voi luottaa ja oikein tiesin. Ihanempaa työkaveria ei voisi toivoa ja sovimme, että pidämme edelleen yhteyttä ja myös haluan pitää.

Tosiaan mainitsin tuolla aikaisemmin, että ensivklp olen menossa kaverin syntymäpäiville ja enään pitäisi koota lahja, mutta ei siitä sen enempää, koska ettei hän lue tätä ja se lahja paljastu hänelle. Luvassa on siis luovaa ja alkoholipitoista, minut tuntien hän on kauhuissaan :)

Tässä olisi viikon kuvasatoa,  myös niiltä päiviltä jolloin en kirjoittanut.

Näköjään tavaksi alkaa muodostua päivän kappale. Tälläkertaa se voisi olla yyhhmm... ; Jason Derulo - Talk dirty ft. 2 chainz

http://www.youtube.com/watch?v=-yJ1J2US008

Joo ei mulla muuta nytten, saa nyt nähdä milloin tulee uutta tekstiä.

Tiistai

Nyt ei olekaan tullut kirjoiteltua muutamaan päivään, joten pahoittelut siitä. Sunnuntaina olin töissä ja mikä työpäivä se sitten olikin, kaikenlaista tietenkin sattui ja tapahtui sen kerran, kun pitkään aikaan siellä käyn. Maanantaina sitten taas laiskuuttani en jaksanut kirjoittaa ja tänäänkin meinas jo jäädä, mutta otin itseäni niskasta kiinni aloin kirjoittaa...
Jopas on ollut tiistai tänään. Luokanvalvoja ilmoitti, että mielenterveys ja päihdeasiakkaan ohjaus; aineen opettaja on kipeä ja meirän pitää kumminkin jäädä koululle itsenäisesti opiskelemaan päivän aihetta, tehdä siitä muistiinpanot ja sitten opiskella vaikkapa LOP:ia. Noh muistiinpanot tehtyä, sinne ei tainnu jäädä ketään opiskelee LOP:ia, koska ihan oikeasti kotona on helpompi keskittyä, kun kaikki muut 16 opiskelijaa ei oo ympärillä ja vaikka kaikki ois hiljaa, silti jostain sitä puheensorinaa tulis jokatapaukses kuulumaan. Jotenmpa lähettiin varttiavaille yksi koulusta. Ihana kolmen tunnin päivä ----> Menin kymmeneen kouluun.
Tänään tuli myös mun Ikea-family kortti, se onkin hauskan näköinen :D Sain myös tänään tehtyä rästihommia pois, kuten esitelmät 1940-luvusta, mikä saatiin eilen tehtäväksi, enään puuttuisi suunhoidon, joka pitää palauttaa huomenna, mutta jospa sen sitten tekis sen peurunkareissun jälkeen!

Huomennapa olisi sitten se LOP:pi koe ,se peloteltu koe jotai ei kuulemma helposti pääse läpi. Kauhulla odottaen, mutta onneksi se on heti aamusta niin onpahan sitten poissa alta.
Ainiin, opo laittoi eilen viestiä että opontunnin itsenäinen tehtävä on käydä jossain koululla esittelemässä omaa  alaa. Noh, puhuin aleksille, et jos mentäis Palokan ylä-astelle, jossa itsekin olen ollut ja ajattelin käydä kysymässä opolta asiaa, mutta matkalla törmäsin entiseen luokkalaiseen Tuuliin ja hänkin olisi menossa sinne kanssa kertomaan, jotenka päätettiin mennä sinne kaikki kolme yhdessä, kun kerta Tuulin kanssa vanhoja oppilaista ollaankin.

Niin ja huomenna mennään peurunkaan katsomaan iskää. Se on selän kuntoutuksessa siellä nytten tämän viikon, perjantaina tulee kotia.
Pienenpientä kuvasatoa tältä päivältä.

Laitoin viimepostaukseen päivän biisin, jotenka laitan myös tähän: El sueño de morfeo - Nunca volvera

http://www.youtube.com/watch?v=AzCGdcG79hU

Pate harmaahapsi

Uusi päivä ja uudet kujeet ,niinhän sitä sanotaan! Tänään aamulla heräsin yhdeksän aikaan, koska tarkoitus oli lähteä iskän luokse keskustasta 11:45. Joo kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes pääsin pysäkille( siis omalle palokassa). Odottelin siinä 27 saapuvan, mutta ihmettelin, miksi se ei tule, kumminkin on lähtenyt Heikkilästä tasan 11. Sitten katsoin linkki-aikataulua ja huomasin, minä tyhmä olen sitten katsonut ma-pe aikataulua. Kello oli kymmenenyli, soitin äitille ja selitin tilanteen, onnekseni sain sitten kyydin keskustaan ja kerkesin hyvin 21:seen.
Tänä aamuna olikin huomattavasti enemmän pakkasta kuin eilen. Jopa -5 astetta näytti mittari yhdessä vaiheessa, hurrrr...!
Linja-auto matkalla huomasin, mihin se lumi katosi keljonkankaan kohdalla. Kotona palokassa tottunut lumiseen talviseen, masennusmaiseen maisemaan ja yhtäkkiä se vaihtui kauniiseen ruskon väreihin eikä tietoakaan lumesta saatikaan talvesta.

Huomasin iskän luona, että mitähän mä syön huomenna töissä eväänä, kun sellaisia ei ole. Ei sitä ilman ruokaa jaksa tehdä töitä kunnolla. Sain sitten idean tehdä lohikiusausta. Huomenna siispä ensiksi salille ja sieltä suoraan töihin ajamaan toivakkaan, muksa päivä siis tiedossa, innolla odottaen. Ainiin, tänään sain työkaveriltani viestin ulkomailta, sitä viestiä olikin hieman jo odotettu. Toiset pääsee lämpimään ja toiset joutuu raatamaan täällä lumen ja pimeyden keskellä, mutta vuoronsa kullakin nauttia.

Voitte hieman ihmetellä mistä tän tekstin otsikko tulee ja se paljastuukin teille aivan heti. Tässä päivän saldo tapahtumista kuvina suurimmaksi osaksi.
Kuvan koira on isäni koira Pate, se on sekarotuinen ja siinä on muistaakseni saksanpaimenta, rotikkaa, hirvikoiraa ja jotain muutakin.Se on semmonen lutupallo, mun vauva vähäsen. Tosin se on vaan harmaantunut nopeasti tässä parin vuoden sisään. Oiskohan se kuusi vuotta, en muista tarkkaan...

meil oli tällasta

mutta missäs on säykin lumi?

 Entäpä muuramen?

 Tällaista kuvakollaasia tnään. Voipi olla, etten huamenna postaile, koska pääsen vasta yhdeksän jälkeen töistä ja lähden sitten ajamaan takaisin palokkaan.
Tän päivän tunnusbiisi onkin Rainbow - Since you've been gone
http://www.youtube.com/watch?v=_Q_CKzWqIHQ

pikapostia

Äsken pikkusiskon kanssa ulkona kuvailemassa, taivas oli kyllä kauniin näköinen:

Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa

Tänään vihdoin olen päässyt salille! Mikä nautinto urheilla kahden viikon urheilukiellon jälkeen. Tosin en ole koskaan ollut kamalan urheilullinen, muttakun se kielletään, niin tajuaa kuinka tarpeellist se on omalle mielenterveydelleen ja toisekseen alallani pitää olla kunnossa, jotta jaksaa niitä painavia mummoja ja pappoja nostella/siirrellä.Siispä tänään lähdin kaverini Roosan kanssa salille, sunnuntaina uudestaan ennen työvuoroa, josta kohta kerron enemmän.
Tosiaan käytiin Rantasipi Laajavuoressa kuntosalilla, johon ostin nytten kuukauden kortin 35€ eli ei paha ja sinne ei oo tunkua koskaan. Nytkin siellä oli 4 henkilöä, kun mentiin Roosan kanssa sinne.
Aijon pistää itseni koetukselle ennen joulua ja ottaa varaslähdön kuntoon kesäksi 2014. Kuntosalikuva on sitten ladattu netistä.( pyrin itse ottamaan kaikki mahdolliset kuvat)

Tuossa yläpuolella on juuri se kuntosali, missä käyn. Vaikkakin pieni, mutta hyvä!

Tänään aamulla kun heräsin ja katsoin ikkunasta ulos ja näin tämän:

Se tunnesgaala jota kävin läpi oli iso. Tunsin onnea, koska talvi tulee, raikas ilma, auringonpaisteiset pakkaspäivät yms. Tunsin myös vihaa, miksi talvi, pimeä, synkkä ja kylmä, tulee liukasta. Tunsin iloa, ne hiihtoretket ja luisteluhetket, ja ennenkaikkea tänä talvena aijon mennä laskettelemaan, parina talvena se on vähäsen jäänyt.  Tunsin myös hieman surua, luonto oli kaunis vielä eilen, aurinko paistoi aamusta, lehdet tipahteli hiljalleen maahan, eikä tarvinnut vielä pukea niin lämpimästi päälle, kuten tänään jo. Tunsin ehkäpä hieman uteliaisuutta ja toivekkaisuutta, millainen talvi tulisi, olisipa se sopivan kylmä ehkä sen -15 astetta, mitäköhän ihmeitä se talven taika saa vielä aikaan elämässäni, jospa jotain mitä on pitkään jo odotettu.

Päivän edetessä, kun sähelsin keittiössä puhelimeni pärähti. Se oli selvästi viesti ja olen odottanut työkaveriltani viestiä ja sähtäsin innoissani puhelimelleni, mutta huamasin, ettei se ollutkaan hän. Sitten avasin viestit ja katsoin ja oloni oli hieman arveluttava, koska pomoni laittoi viestiä. Sen viestin jälkeen hymy nousi korviin asti ja oloni oli sanoinkuvailettoman iloinen: Moi! Pääsisitko sunnuntaina palvelutalolle iltaan? No tottakai, minä vastasin. Tätä oli odotettu, en ole ollut ehkä kuukauteen töissä ja minua pari asiakasta oli jo kysellyt, että milloin se pyryharakka tulee töihin. Joo kyllä se on minun lempinimi töissä, yksi asiakas sen kerran vahingossa sanoi ja siitä se sitten lähti. Siispä sunnuntaina Toivakkaan!

Tänään tuli ajettua ekan kerran yksin tällaisella lumisella kelillä. Ajoin ensimmäisellä ajotunnilla huhtikuussa, muistaakseni. Silloin oli vielä lunta maassa ja pelotti niin paljon, kun opettaja vielä vei liikenteeseen. Mutta aina oppii uutta ja ei nyt voi sanoa, että olen huono kuski, mutta en mikään paras. Niinse pappanikin sanoo, ettei hän hyvä kuski ole, vaikka ajanut koko elämänsä ammattikuskina, milloin linja-autoa, milloin rekkaa yms. Hän on kumminkin pyöreesti 65-vuotias.

Sittenhän tajusin, että sunnuntaina on veljeni syntymäpäivät ja olin luvannut mennä jo sinne, mutta onneksi saatiin sovittua, että menen huomenna käymään siellä. Pienin veljeni täyttää 2 vuotta. Itse kun ajattellen, että kun olen 30 hän on 14, näin nopealla laskutoimituksella. Hauska ajatella, että monet minun ikäiset ovat jo tätejä, niin itse sain vielä pikkuveljen.

Nytten pitäisi alkaa sitä LOP:pia suorittamaan, mutta onse vaan niin vaikeaa mennä sinne ja alkaa pieniä tehtäviä tekemään. Noh jospa huamenna saisin sitä aikaseksi.

En tiedä yhtään, kuinka moni lukee näitä kirjoituksia, mutta laittakaa vaikka haasteita tulemaan, kommenttia ja mielipiteitä blogista. Tosiaan en oo kauheesti kirjoitellut ja edelleen vähäsen hakusassa tää homma mut näin.

Olkaa varovaisia, siellä on liukasta ja pliis, mä pyydän-narisen-mangun-anelen, että laitatte jtn kommenttia tulemaan.

Ensilumi

Tänään se sitten tuli viralliseksi, ensilumi satoi maahan. Aivan ihanaa<3 Olen kyllä osaksi talvi-ihminen. Tykkään hiihtää, luistella ja reippailla luonnossa. Talviaamut ovat hienoja, kun aurinko paistaa ja pakkasta ehkä se -10, silloin on oiva keli olla ulkona.
Kaippa se täytyy myöntää, että talvi tekee tuloaan ja JOULU! Tänään olin yhden hyvän ystäväni Elinan kanssa kahvilla ja käytin häntä kaupassa, niin huomasin että joulukalenterit on tullu kauppohin. Alkaa jo ihan ahistamaan, kun joulu tekee näin kovaa vauhtia tuloaan. Tosin on mulla yksi joululahja ostettu jo, mutta senkin osto oli ihan vahinko. En ajatellut silloin, että antaisin sen joululahjaksi, Hei nyt valehtelen, minulla onkin kaksi lahjaa jo ostettuna. Mutta karmaisevaa ajatella, että kohta on joulu, alkaa ihan ahdistamaan kun edes ajattelen sitä jouluhärdelliä, kaupasta kauppaan ravaamista joululahjojen perässä yms.
Sain tänään tietää, kun pomoni soitti, että palkallinen työharjoittelu onnistuu ja saan jatkaa palkallisena harjoittelujakson jälkeen, huraa!! Olisipa jouluaaton aamu töitä, koska illan haluisin viettää rauhassa, ehkä sen viinilasillisen joisin yms.
Mainitsinkin tuolla alussa jossain, että näin Elinaa. Ei oltu vähäänaikaan vietetty aikaa yhdessä ja tänään käytiin kahvilla palokan abc:llä :)  Eltsu mä tiedän, et sä kumminkin viel luet tämän :D

 Ainiin, katsoin eilen salatut elämät. Hyvä jakso ja jäikin sellaiseen kohtaan, että pitää kyllä tänäänkin katsoa. GO SEPPO! Siispä innolla odottaen mitä tänään tapahtuu, tosin en ole mikään salkkarit fani, mut suotakoon se itselleni tämän kerran anteeksi. Eipä kait mulla tnää muuta, joten olkaa varovaisia siellä on liukasta ja hyvää yötä!

Jälleen näkemisen riemu

Näin tänään lapsuudenystävääni Eveliinaa pitkästä aikaa. Jälleen näkemisen riemu oli valtava. Käytiin ostoksilla kaupungissa ja hengailtiin.

Kävin samalla ostamassa pienimmälle veljelleni 2-vuotis syntymäpäivälahjan ja itselleni neuleen.

Aika montaa tuttua tuli nähtyä kaupungissa, tosin en liiku jyväskylän keskustassa kamalan usein. En ole kaupunki-ihmisiä. Viihdyn keskellä ei mtn, luonnon rauhassa.

kuvassa eve ;)

Havahduin kahden aikaan siihen, että pitäskö alkaa valmistautumaan, kun kolmelta piti olla keskustassa, no onneks kerkesin, mutta tulipa taas juututtua internetin ihmeelliseen maailmaan.

Tänään sitten tajusin sen, itselleni lupasin syyslomasta opiskeluntäyteisen, mutta nyt on puoli lomaa lusittu ja sujuvasti ne koulupaperit ovat siirtyneet tietokoneen päältä sängynpäälle aamulla ja illalla takaisin tietokoneen päälle.  Täytyy huamenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa opiskelemaan LOP-koetta varten(Lääkeoppi?), kunhan ensiks oon kerinnyt tapaamaan Noran :) 

LUPAAN JA VANNON KAUTTA KIVEN JA KANNON, ETTÄ OPISKELEN AHKERASTI TULEVIIN KOKEISIIN LOPPULOMAN.

Tällein ohimennen, olipas hyvä salatut elämät jakso, GO SEPPO!

Tuomiopäivä

Ja taas on mennyt yksi päivä syyslomasta takana. Ja kuten tekstin otsikossa lukee, niin tänään oli tatuointini tuomiopäivä. Kävin nusholla näyttämässä tatuointiani ja hän oli sitä mieltä, että korjattaisiin unisiepparin verkkoa hieman. Tosin se ei vie aikaa kuin sen 15 minuuttia, mut pieni pelko perseessä, että sattuuko se tällä kertaa! Mutta sen 15 minuuttia seisoo vaikka päällään, jossei muuten..Kahden viikon päästä 29.10 klo 9 aamulla ois tarkotus mennä.

Hei mä lupasin kuvat tähän postaukseen siitä mun peilistä, kun eilen ei ihan mennyt putkeen, enkä saa tänäänkään lisättyä niitä kuvia yhteen samaan kuvaan, jostain kumman syystä kone ei muka löydäkään juuri silloin niitä, mutta tässä ne ois:

Siinä on niinkun peilin yksityiskohdat. Sen kehykset on valkoset, ne on vähäsen kuluneen näköiseksi tehty ja hieman kullattuja ääriviivoja mukana, kuten noista kahdesta ensimmäisestä kuvasta näkyy.

Joo, tänään ei mun elämässä tapahtunut mitään sen suurempaa järellistä, kun tuo tatuointituomio. Tuli käytyä kaupassa sun muuta, ainiin voi että mä oon heikkona satsumoihin. Pitkästä aikaa ne on aivan sairaan hyviä, kunhan ei kieli tai kitalaki ottais nyt itteensä niistä.

Vähän pientä mielialapicturea... Pääsin pitkästä aikaa käyttämään mun yhtiä lempikenkiä, vaikken käytäkään niitä kovin usein ja nämäkin ostettu kirpputorilta kaksi talvea sitten vuonna 2011 siis ja maksoinkohan ihan 3€.

Ainiin, katson aktiivisesti serranon perheen uusintaa yle areenasta ja tänään oli se jakso missä Lucia kuoli. Kamalaa katsoa, vaikka tietää että tarina on fiktiivinen yms. Oon kamalan herkkä itkemään, juuri varsinkin tuollaisissa kohtauksissa ja titanic on sitten kaikista pahin. Silloin kun jack on jäätynyt ja rose yrittää herättää sitä ja kun se hymni lähtee soimaan, siinä vaiheessa ne kyynelkanavat vaan aukeaa ja voi sitä itkun määrää. Elokuvissa oli kaikista pahin olla, kun yritti olla itkemättä. 

Kirjoitan nyt toista kertaa ja tää ei todellakaan vielä mee ihan putkeen. Kertokaa mulle mielipiteitä oikeasti tästä, mitä voi kehittää tai yms. koska haluan tietää. Ehottakaa jonkinlaisia postausideoita mulle, kun on hölmöö vaan koko ajan kertoa täysin omasta elämästä, varmaan siellä ruudun toisella puolella on sellainen olo, että who cares, mut näin. Täytyy kahtoo miten useasti tulee postattua tai lisäänkö jotain pientä videon pätkää ( siis ei Vlogia, mutta jostain aiheesta ihan pientä, lyhytä videota). 

Jälleen kerran

Hola todos!
Ja jälleen kerran loppusyksy on tullut. Eilen illalla huomasin, kuinka oli raikas ulkona hengittää ja kävin katsomassa mittarista, niin ulkona oli -3 astetta.
Joo... aloitin jälleen kerran blogin kirjoittamisen. Itseasiassa mulla on kolme blogia ennestään, mutta mielenkiinto on kadonnut aina johonkin muualle tai sitten sen päivittäminen on vain unohtunut. Jos tää nyt tästä lähtis sitten tulille. 

Kerron teille nyt vähäsen pohjaa, et kuka oon ja mitä teen: 

Siispä olen Hanna, 18-vuotias  ja opiskelen viimestä vuotta Jyväskylän ammattiopisto, Sosiaali-ja terveysala Lähihoitaja ----> erikoistun vanhustyöhön. Se on oikeesti aika mielenkiintoinen ja houkutteleva puoli, vaikka ensimmäiseks voiskin ajatella, et hyi vanhukset, isojen ihmisten paskoja ja oksennuksia yms.(perus vanhainkodit), mut tää ala on paljon muuta, hurahdin ihan vahingossa vanhuksien hoitoon, kun olin työharjoittelussa palvelutalossa. Olin ihan varma, että erikoistun mielenterveys- ja päihdetyöhön, että vanhuksiin en ikimaailmassa halua, mut tässä sit nyt ollaan.

Tää blogi tulee aikapaljon kertomaan lähihoitaja-opiskelijan viimeisestä vuodesta ja elämän haasteita ja elämästä ylipäätään, mutta mulle saa jättää kommenttia, jos jostain aiheesta välttämättä haluaa, että kirjotan.

Mitäs muuta voisinkaan vielä kertoa itsestäni, siis asun jyväskylässä ja opiskelen lähihoitajaksi. Asun kotona vielä toistaiseksi ööhhmm... Tykkään musiikista todella paljon ja musamaku on aika laidasta laitaan esimerkkinä Paula Koivuniemi, Hugh Laurie, Avicii ja no vaikka Nightwish.

Lempivärit on varmaan musta, sininen, harmaa ja valkoinen.

Mulla on tavallaan kuusi sisarusta elikkä äidin luona pikkusisko 16v ja pikkuveli 4v. Isän luona on pikkuveljiä kolme 9v, 6v ja 1v. Tämä kuudes on sitten isäpuolen tyttö ,joka on syntynyt 1992. Joo mun vanhemmat on eronneet ja oon ainut mukula. Elikkä omistan suhtkoht ison perheen.

En mä enempää itsestäni osaa kertoa. Niin espanjakieli keihtoo mua paljon, olen opiskellut ylä-asteella sitä kaks vuotta, mutta eihän siitä enään mitään päässä ole. Vaikea kieli, mutta aivan ihanan kuulonen, siis pystyn katsomaan esim. serranon perhettä ilman teksitystä ja ymmärrän suurimman osan, että jotain kumminkin on jäänyt päähän.

Tuossa oli nyt tuollaista pientä "esitietoa".  Onpas ulkona jo pimeätä ja kello on 18:49. Nyt on syysloma aika monella ja tähän mennessä kelit on osuneet kohdalle, mutta en sitten tiedä kuinka kauaa, ei ole tullut seurattua säätietoja. Tänään on tullut sähellettyä kaikkee epämäärästä, kuten lakattua kynnet uudelleen...     Tosiaan en tierä näkyykö kauheen kunnolla.

Satuin löytämään tänään nilkkurit, jotka ostin viimekevättalvella palokan citymarketista 5€, eli ei kalliit!Eiks ookki hyvät?

Nythä näitä kuvia alkaa pukkaamaan, joo huomenna ois mentävä Nusholle näyttää tatuointia, jonka hän loihti 12.8.2013. Siitä tatuoinnista on tunnut mun vauva, mut toinen kyllä jo kuumottaisi ottaa. Idea ois valmiina suunnittelua varten, mut taidan oottaa lähemmäksi joulua, mutta tässä ois kuvamatskua tatuoinnista ja sen teosta, OLIN URHEA! ps. ei sattunut! okeij, sen valkosen laittaminen sattu ja prk**, mut sitä oltiin hakannut jo 4 tuntia

Oli pakko ottaa kuva, kun oli niin nätti iltataivas:

Viimeviikko meni kyl loistavasti. Tiistaina soitin palokan tkhon aikaa, kun olin köhiny jo kaks viikkoa. No sieltä lääkäri sano vaan et sun poskiontelot on turvonnu ja määräs duactia rauhottamaan niitä. Noh torstaina mun oikea silmä alko oireilemaan, se oli punanen ja rähmi tavallista enemmän. Sovittiin äidin kans, että seurataan sitä, mutta perjantai aamuna se silmä olikin muurautunut umpeen. Soitin sitten 9 aikaan palokaan tkhon ajanvaraukseen, ja jätin soittopyynnön. Ne soitti sitten takaisin vähän ennen 10 ja ilmoittivatte että vapaata aikaa ei ole, että huuhtele keitetyllä vedellä ja mene päivystykseen ks-sairaalaan, mut mites sinne pääset, kun ei yks silmä ole niin akuutti, ku joka joku tulee pää kainalossa sisään. Meni hermo ja soitin äidille ja päätettiin et mä meen sitten yksityiselle ja niimpä sain ajan jo 12.30 suomen terveystalolle, suuri kiitos sinne! Lääkäri sanoi että silmätulehdushan se on, ja tutki poskiontelot ennenkun ehdin kertomaan, että duact ei tunnu auttavan, noh sehän siellä sitten oli: Poskiontelotulehdus. Lääkäri sanoi, että se on ollut siellä jo hetken aikaa, eli kiitos taas vaan ku palokassa eivätte voineet sitä jo tiistaina mulle sanoa. Onneksi kumminkin nyt on lääkkeet kohillaan ja neljäs antibioottipäivä menossa, perjantaihin asti pitäisi ottaa. Olo on kyl huamattavasti parempi, mutta paine edelleen on nenänvarressa. Mutta se siitä...

Mun syysloman alun kruunasi Yön keikka peurungassa lauantaina. Olin isäpuoleni kanssa kuuntelemassa,  muutama kuva keikalta:

On se Olli Lindholm hyvä esiintymään ja ihana <3Ihan eturiviin päästiin!

Ei kait mulla sen muuta taida ollakkaan. Eikun niin, mun peili tuli ihan äsken, asennettin se äidin kans paikoilleen: sry, teknisistä ongelmista johtuen kuvat tulee seuraavaan blogiin!

Tulipas tästä pitkä viesti, mut ei mulla muuta tänään, tsaude!