The name of the game

Minä en tahdo kuulla puhetta.

Olen väsynyt sanoihin, joilla on niin helppo koreilla.

Tahdon vain hiukan silmänlumetta,

en totuuksia kuulla, niihin törmää toreilla.

Se on uusi vuosi, uudet lupaukset ja kujeet.

Viimevuodesta jäi käteen muutamiakin asioita, kuten mm. uusia ihania tuttavuuksia ja ystävyyden alkuja.  

Viimevuonna tapahtuikin merkittäviä tapahtumia elämässäni ja erilaisia valittavia polkuja, omille muutto jouluun alusta, uusi luokka ja erikoistuminen, lapsuuden idolin näkeminen ja hänen kanssaan pääsin juttelemaan, ihmissuhteiden kariutumisia.

Tänä vuonna, 2014 toivon elämääni onnea, terveyttä ja rakkautta. Edessäni on myös paljon uusia polkuja valittavana ja päätöksiä tehtävänä.
Keväällä olisi valmistuminen, jos kaikki nyt menee hyvin. Sen jälkeen olen virallisesti lähihoitaja, joka on erikoistunut vanhustyöhön.
Tänä vuonna en tehnyt lupausta, koska ne ei tule koskaa toimimaan. Mutta jos vielä saisin toivoa, toivoisin enemmän rohkeutta ja sitä oikeaa. Toivoisin, että tämä yksi kyseinen henkilö ajattelisi minusta samanlailla, kuin minä hänestä. Tämä kyseinen ihminen saa minut hymyilemään, vatsani aivan sekaisin jännityksestä, hänen kanssaan olen heti ensimmäisestä päivästä asti pystynyt puhumaan ihan mistä tahansa pelkäämättä sitä, että hän tuomitsee, vaikka kauaa ei ollakkaan vielä tunnettu. Hän on yksi niistä harvoista, jonka olen uskaltanut päästää lähelle, koska minun on oikeasti vaikea luottaa ihmisiin. Hänen kanssaan on niin helppo olla.

So, name of the game has change ja koulu alkoi jo 2.1, mutta tuntui hirveän turhalta mennä kouluun vain tiedotustilaisuuden takia, joka ei kestänyt edes tuntia. Tuleva jakso on ihanan rento, luvassa on syventävää lääkehoitoa, työntekijänä ja yrittäjänä toimiminen-kurssi, ammattiruotsia ja -englantia ja opinnäytetyön tekemistä.

Tämä jakso kyllä tuntuu ansaitulta, kun ajattelee kuinka paljon syksyllä tuli tehtyä töitä ja monet kerran itkettyä väsymyksestä ja vitutuksesta. Onse kaikki kyllä ollut sen arvoista.

Tällainen jakso, ma ja to vapaat. Hieman kuuden viikon aikana muuttuu lukkari, muttei paljoa. Englanti alkaa puolessa välissä jaksoa.

Harjoittelu ja joululoma siis tuli ja meni. Kyllä nyt koulunpenkillä istuminen tuntuu, jotenkin oudolta kun pitäisi vain istua paikoillaan ja jaksaa keskittyä ja kuunnella.

Kevät pelottaa suunnattomasti, koska jos syksy oli yhtä itkua ja vääntämistä, niin mitä se kevät sitten on?

Viimeviikonloppuna tuli kuvattua video blogiin ja aiheeta oli onnellisuus ja materialismi. Mutta sitten kävikin niin, ettei movie maker näyttänytkään koko videota, joten joudun kuvaamaan kaiken alusta siispä ensviikolla luvassa aihevideota ja postaan siitä myös tänne blogiinkin!

Samana iltana lauantaina lähdin yöhön jonnan ja hänen kaverinsa kanssa, pakko hehkuttaa mut oli ihana irrotella hyvässä seurassa!

Gigglin Marlin

Tänään olin jyväskylässä kaupoilla käymässä ja kun keväällä olisi siis tarkoitus valmistua, ajattelin ennakoida ja ostin itselleni korkokengät valmistujaisiin. Ne oli puoleenhintaan Seppälässä, oikea hinta oli 39,90€

Sain joululahjaksi tädiltä lahjakortin kodinykköseen ja tällaisia tarttui sieltä tänään matkaan:

     Luhdan pyyhesetti (täysin vihreät) 13€,  neljän setti Luhdan pieniä käsipyyhkeitä( vihreäturkoosiraidalliset, ja siniset) 10€)

Kahvipurkki ja teepurkki sisäkkäin 9,90€, voi että kuinka paljon tykkään muumikuosista.

Maanantaina, jos äiti tulee käymään olis tarkoitus värjätä jälleen hiukset. Punaisella tosin, kuten viimeksin. Juurikasvua alkaa olemaan sen verran, että se saa hiukset näyttämään likaisilta ja rasvaisilta, kun nykyinen oma väri sattuu olemaan maantien harmaa...

Yhtenä tälle vuodelle asetetuista tavoitteista ( ei lupauksista) on, että pudottaisin jouluna tulleet kilot pois ja  muutenkin ulkoilemaan enemmän. Nytten olen kolmen päivän aikana kävellyt yli 20km, ja pakko sanoa, että kerrankin nautin kävelemisestä.Eilenkin kävelin yli 10km, tnää oli pakko pitää vapaapäivä, kun jalat ja takapuoli on aivan törkeen kipeet. 

Ihanaa kun saa omaan tahtiin kävellä ja ihan rauhassa, tosin huamasin maanteillä kävellessä, kun katuvalot loppui, että otsalampusta olisi suunnaton hyöty, jotenka älkää ihmetelkö jos joku valopää sattuu tulemaan vastaan kylällä päin. Se olen nimittäin minä.

On oikeasti inhottavaa, kun ihmiset ajavat päin pitkät päällä, niin ei tahdo nähtä eteensä edes hetkeen sen jälkeen kun se ihminen on ajanut sun ohitse.

valopää liikenteessä ;)

Annan yhden neuvon tälle vuodelle; muista rakastaa, kunnioittaa, elää kuin viimeistä päivää ja antaa kaikkesi, toteuta unelmasi, koska vain silloin voi saada sen minkä haluat.

Hyvää loppuvuotta vaan kaikille!